Kauniin pienen hetken ajan tota kestikin, kiitos siitä.
Jos mä vaan karkaisin kaverini kanssa Saksaan, alettais siellä hallitsemaan maailmaa, oh yes.
Voisin unohtaa entisen elämäni (tää on vaan toiveajattelua, enkä mä nyt ihan kaikkee haluais jättää taakseni.)

Mua vituttaa se kuinka mulla ei ole psykologisesti viisaita kavereita, jotka oikeesti osais keskustella kaikesta semmosesta, tahtoisin jonkun kenen kanssa analysoida mun läheisiä, joka tietäis oikeesti asioista eikä vaa heittäis jotain niin paskaa lohdutuskommenttia että: ''Kyllä se siitä, keskustele asiasta'' Entä jos jumalauta on keskustellu ja tehny kaikkensa jonkun ihmisen suhteen eikä se auta, joku vois osata vinkkejä kuinka asennoitua. 

Mulla on taas suuria kiellettyjä haluja, tää on niin pelottavaa mut tavallaan hienoa. Haluisin et joku jaksais jutella mun kanssa, ehkä tulis mun kans nukkumaan. On nimittäin aika haikee fiilis, tahtoisin vaan haleja paljon, jonku johon nojata tämmösenä vitun masentavana aikana.

Onneks mulla on aina vaihtoehtoni..