En oo koskaan ollu noin nolo kun eilen oikeesti. Sain kai jonkun paniikkikohtauksen. Sit mä itkin kirjaimellisesti kolme tuntia yksin omassa sängyssä, tämän seurauksena viiltelin itseäni, sekä kuuntelin Bring Me The Horizonia..... Niin ällöironista. En olis koskaan uskonu alentuvani tollaseen.

Tiedän ainakin sen että en tulevaisuudessa turvaudu kehenkään, pidän kaikki asiat itselläni. Nimittäin se sattuu enemmän että mut pakotetaan avautumaan, jos mä sen teen niin silloin vaadin  tukea, turvaa, kannustusta ja auttamista.

Yritän muuttua ja muuttaa mun elämää mahdollisimman paljon (en suhteita). 

Ekaks ainakin lopetan viiltelyn kokonaan, koska mun yks rakkaimmist ihmisist (sielunsisko) on niin huolissaan musta. Kukaan ei koskaan paitsi mun paras kaveri tajua että en tee sitä pelkästään pahan olon takia. Tällä kerralla viiltelin itseäni kilpailuhenkisyyteni takia (viiltelin että kerkeäisin ennen toista henkilöä tekemään sen).

Toiseks yritän kunnostaa mun luonnetta kaikin tavoin, tavoitella suurempia asioita ja elää. Haluan saada mun elämänhalun takaisin koska se on kadonnut täysin, ei mua kiinnosta mikään

Kolmanneks alan syömää terveellisemmin ja harrastaa liikuntaa viikossa ainakin sen 3-4x. Se on yks maailman parhaimmist tunteist kun oot metsässä lenkillä ja kuuntelet hyvää musiikkia.

Yritän päästä eroon mun peloista ja riippuvuudesta ihmisiin, aion tulla yksilöksi, olen minä, en me. Yritän myös noudattaa yhden ihmisen antamia parisuhdeneuvoja ja kattoo mahdollisimman paljon sormien läpi, jossain vaiheessa asiat tulee yli. Esimerkkinä pettäminen. Sua petetään kerran, saatat antaa kerran anteeks jos toisenki, mut et sä sitä jatkuvasti kattele, seinä tulee vastaa jossai vaiheessa, saat siit kokemuksen. Pitää vaa luottaa et se ihminen tulee ilmottaa siitä sulle.Tosin tää oli huono esimerkki kun pettämist en vois koskaa antaa anteeks, koska haluan omistaa jotain itse, jos jokin on minun se on vain minun. 

Taidan upota taas ajatuksien syvälliseen mereen, hyvää yötä.