Yritti hän olla täydellinen, tietämättä mitä se todellisuudessa onkaan. Epävarmuudesta hiukset mustina, ilman unelmia. Iloinen poika, viisi luonnetta. Niin ihastuttava, mutta ei kukaan voi häntä kokonaan saada. Aina pala kuuluu toiselle, vanhemmalle, katoamattomalle. Ei hän sitä kuule tai maista.

Ajatukset ovat kauniita, mutta niin tuhoavia ja yksinkertaisia. Puoli vuotta, tuska uudistumisesta. Unelmia jo kahdeksan, matkusta maailman ääriin, sanoi sisko. Kuinka saada kuolleesta ruususta uusi, skeptinen ei myönnä eikä tunnusta, pudistelee päätään hiljaa, surrealisti uskoo varmaankin. 

Peitit kaiken alle kyynisyyden, yliannostus tunteellisuutta. Psyyke on niin arvaamaton asia, poika tahtoikin kolme tyttöä kerralla. Poika uskoikin filosofiaan, itseensä ja humalaan. 
Paniikki, paniikki, paniikki, auta minua, hiukset silmillä, mustetta silmissä. ''Pyyhi ne pois, vaikka kynsillä, sattuuhan se niin paljon.'' Tahtoi hän ihmisen joka todella välittäisi.

Kuulokkeissa hiekkaa, valuvat alaspäin, selvästi funkkia ja ambientia, aika vitun sairasta. Sä saat salata siis sata salaisuutta, sekä siksi saan sirpaleita silmiini, saatana.

Aurinko valuessaan, poltti silmiä. Unihiekkaa kiitos, olen väsynyt poika, tahdon nukkumaan. Mutta tahtoisin silti pelata hetken joka vie viisi päivää mun kuolemasta. Eroan myös huomenna. Ei mulla edes ole ketään, hiipivä yksinjäämisen tunne. 

Suihkulähteestä sateenkaaria, kulissit on purettava. Halua minua, seksuaalisesti. Lepositeillä sängyssä kiinni, kiihottavaako, no älä sitten hellitä otettasi, tapatko mut, no totta vitussa. Piina? Jos sä et kelpaa, kurista. Jos oot ylimääräinen, hakkaa. Jos haluat lisää, älä ikinä lopeta. Kehity paremmaksi ihmiseksi, demonstroi, paperia jumalauta. Olisitko avoimempi ihminen, voitas ehkä joskus tavata. 

Luulin hetken että mun sisäelimet olis ulkona, mutta se olikin vain mustasukkaisuus. Itke rakas, rakkaani. Kun puhun meistä, tarkoitan vain minua, kuollut rakkaus, jatkan valehtelemista.

Huivi, 99% puuvillaa, täynnä tunteita. Oikeastaan sadetta, aurinkoa ja raivoa. Peittelin tänään mun sängyn verellä, uitin siellä kadonneita sormia, hiuksia, lahkeita ja kirjoja. Löysin kolme uutta tyynyä mun ikkunasta, katselin rauhallisesti. Vittu mies, päättäväinenkö, no ei todella.