Jotenkin oon niin pettynyt itseeni, kuinka oon laiminlyöny mun omia tarpeita. Hyi mua, oon ihana. Oon tän maailman keskipiste, minä minä minä. Ei mun tarvii lukea kokeisiin vaikka en oo kuunnellu yhdelläkään tunnilla, yleistietoni on niin kattava. Jumalaton hedari, mutta musiikki soi silti täysillä. On tää elämä ihana,kuumetta 37.4. 

Mua aivastuttaa. Tee mulle ruokaa. Haluan nukkua, mutta kun on niin helvetin paha olo. Mua palelee, mulla on kuuma. Kolmas koeviikko kun oon kipeenä. Tein tänään Irc-Galerien, siis saksalaisen Irc-Gallerian, mun nick on Disintegration siellä. En ees osaa saksaa yhtään, ehkä 3 sanaa. 

Ah, mun hyvä ystävä pääsi pois laitoksesta, mulla oli niin ikävä sitä, ja olin tosi yksinäinen. Ei ollu ketään kelle puhua ja höpöttää kaikkee randomia. Oon nyt niin onnellinen.

Voiko rakkaus & välittäminen tuntua samalta kun kiintymys/riippuvaisuus ja tottuneisuus? Kauheeta ku pystyn epäilee itsestäni tommosia asioita, mun pitäs pitää noi ihan mun omassa pienessä mielessä, mutta kun ei. Kyllä mä tiedän että mä rakastan, en mä muuten itkis just nyt. 

http://24.media.tumblr.com/ae07ca4d01c2bfdac2919cb1b4da065d/tumblr_mjf4q4c5DD1r7t631o1_500.png